Antinpojat
Antinpojat uudella palvelimella.Uusi tarina on luettavissa aina tästä. Krisunfoorumissa on paljon kivoja partiovinkkejä vartiojohtajille, partiolaisille ja SuPeille. Krisunfoorumiin liittyminen vaatii kirjautumisen Delphi.comiin mutta paikka on turvallinen ja tuttu seikkailujen kirjoittajalle ennestään. Keskustele kuitenkin vanhempiesi kanssa ensin asiasta ennen kirjautumistasi.Valitettavasti edellinen yrityksemnme Excitessä kaatui koska Excite com muutti yllättäen klubimuotoaan iin että sinne ei enää voinut liittää mitään tiedostoja joten Anttien kodin etsintä webbiavaruudessa on nyt tällä uudella planeetalla!!!!
TERVETULOA
**********************************************************************
esa latva-laturi
ANTINPOJAT JA PÖYRÖÖN REVANSSI
__________________________________
I.
Mä aaattelin että tätäks tää taas on. Mun vartsaan työnnetään kaikki lippukunnan hörhöt ja nörtit...no ei vaiskaan.Ei millään pahalla mutta joskus tuntuu siltä että meiän lippukunnassa just Antinpojat on se vartio johon tulee kaikki suuret persoonat.Peten lähettyy ALJ:ks poikalaumaan( jonka nimi muuten oli KETUT ja mä aattelin että sen lauman kera ei liene kirouksia eikä noituuksia odotettavissa)ja Vatso pikakurssitettiin vähä ylimääräsenä Kauhajoen Kytöveikkojen VJ-kurssilla syyskuussa; vartsaan tuli tilaa. Ja me saatiin herra nimeltä TUUKKA TUOMAALA.
Laumanjohtaja oli soittanu mulle jo elokuussa ja kertonu että sen lauman vanhin poika katsoi olevansa tarpeeksi kypsä vartioon täytettyään kymmenen...ja mä suostuin...
Tuukka oli ilmestyny ekaan kokoukseen tuliterässä uudessa sinisessä paidassaan ovensuuhun ja ilmoitti jo ovelta että pyrkii joskus tulevaisuudessa Hämeen piirin piirinjohtajaksi joka meille kaikille tiedoksi annettiin hänen armonsa suurella suosiolla.
Tuukka oli hauskannäkönen poika, aika honkkelo ja pitkä ikäsekseen ja meni kakstoistakesäsestä ja sillä oli valkonen yli hartioitten ulottuva tukka jota se heitteli koko ajan sivuun.Tuukan samettisilmät oli aika rajun likinäköset ja sen paksut silmälasit sai sen silmät näyttään paljo isommilta kun ne todellisuudessa oli. Se istu ittevarmasti Leifin ja Feijan väliin ja nosti jalkansa ihme jooga asentoon...se oli ku kuminukke.
Käsinkosketeltava hiljasuus täytti kolon ja mä pääsin alottaan kokouksen jonka aiheena oli kauan odotettu uusintakeikka Kauhajoelle Vatson serkun luo.Kohteena Kytöveikkojen vanha leiripaikka Lamminmaalla.Veikkola me oltiin jo nähty niinku kaikki muistaa prunnipöyröön merkeissä.Me aateltiin jos me saatais ny olla mettänpeikoilta ja muilta örkeiltä rauhassa.
Me oltiin kerätty rahaa reissua varten, joka tarkotti Leifin ja Feijan isän pakettiautoa ja poikien iskää kuskiksi.Sillä sattu oleen joku reissu Seinäjoelle raviradalle kattomaan jotain ravurivarsaa ja sen kaupan hieromiseen menisi kuulemma koko viikonloppu.
Tuukka kuunteli tarkkavaisena mun juttuja.Se hiero leukaansa ja kun tuli puhetta retkieväistä mä ehdotin meksikonpatapusseja ja nötköttiä.Sillon Tuukka nosti sormensa pystyyn ja rykäs.
-No Tuukalle puheenvuoro....
-Mä oon luomuihmisii ja kasvissyöjä....
Leif ja Feija tyrskähti nauramaan ja Vatso vilkas mua huvittuneena.
-Ei se mitää..me voiaan ottaa mukaan kasvispataaki.Sä voit tehä omalla trangialla omat safkat...
-Mikähän se rangia mahtaa olla,Tuukka pohti.
-Retkikeitin, Vatso huomautti.
-Mä muistutan että mä oon ollu sudari, mä en voi tietää tommosia juttuja,Tuuukka vastasi melkein loukkaantuneena.
-Me opetetaan sulle sen käyttö retkellä.
-Tai..voinhan mä ottaa omat eväät mukaan.
-Joo.Ituja ja salaatinlehtii,Feija täräytti ja Leif rämähti nauramaan.
Mä mulkasin kaksosia kiukkusena.
-Nyt suut kii...nyt pojilta on unohtunu yks partioihanne..te itekki tiiätte kyllä miltä tuntuu olla erilainen ja mä kans varsinkin niinku tiiiätte. Täs vartiossa kunniotetaan kaikki toinen toisiimme, onks klaari, mä ladoin aika vihasena ja sain kaksoset laittaan suunsa kiinni.
Niitä hävetti vähän. Ne van oli niin vilkkaita ja elosii kavereita niinku romanit on ja ne kans ilmas asiansa joskus aika railakkaasti.
Tuukka tuntu olevan helposti nokkiinsa ottavaa sorttia sillä se alko murjottaa ja ei paljookaa puhunu koko loppukokouksen aikana. Kun kokous loppu kaksoset näytti fiksumman puolensa ja kävi pyytämässä tokasuaan anteeks Tuukalta.
Mua jännitti jo nyt se miten retki sujuu. Mulla oli uus tilanne, mulla oli aina ollu Pete taustatukena ja se oli voimakastahtonen ja luotettava kaveri.Mä olin tuntenu oloni VJ:nä turvalliseks Peten kanssa ja siks mä olin enemmän ku onnellinen kun mä tiesin että Jussi olis mukana retkellä Kauhajoella.
*******
II
Retkipäivän aamu oli lämmin mutta kosteen sumunen.Oli ihan tyyntä ja aurinko näky sameena pallona pilviharson läpi. Kaksoset ja isä ajoivat paikalle vanha dieselmersu savuten ja se sai Tuukan nypristään nenäänsä.
Se seiso hyvän matkan päässä musta ja Vatsosta vähän vissiin ujonaki ja jännitttyneenä koko hommasta. Se näpräili ison valkosen lammasvillasen paitansa helmoja ja kohauti olkapäitään.
-Oikeen ekoauto, se sano ja mä luulin että se oli tarkotettu tsoukiks ja naurahdin.
Tuukka vilkas mua vähän pettyneenä.
Mä olin ottanu vähä selvää Tuukasta,se oli varta vasten ite halunnu mun vartsaan. Sen laumanjohtaja kerto että Tuukka piti mua jonkinlaisena idolinaan ja mä olin tietty otettu. Mutta voisinks mä täyttää sen odotukset oli ihan eri asia.Laumanjohtaja kerto että Tuukka oli aika usein puhunu musta ja ties että mä olin hip-hoppari ja skeitti ja se oli sen mielestä hienoo.Se luuli että mä olin vegetaristi tai joku muu ituihminen.Kai mä tietenkin olisin halunnu olla enemmänki mun periaatteitten mukanen mutta en mä vaan ollu mikää täydellinen ihminen
Mä taputin Tuukkaa olkapäälle ja huokasin.
-Joo, ei tossa kyllä oo katalysaattoreita...
Me ahdettiin kamat takakonttiin ja ite istuttiin samaan kasaan rinkkojen päälle kun autossa oli vaan etupenkki johon kaksoset oli tietenki linnottautunu. Poikien isä oli tavallisella tuulellaan eli ylitsevuotavaisen ilonen ja höpötti koko ajan ja jutteli hevostarinoitaan.
Matka suju mukavasti niitä kuunnellessa mutta kun me päästiin Virroilta Peräseinäjoen ielle niin tie kävi vähän möykkyseks. Auton jouset ei ollu mitää MacLarenin tasoo ja auto pomppi ku kenguru.
Mä huomasin että Tuukka oli valkee ku lakana ja Vatsoki yritti kurkkia kaksosten välistä tielle.
Tuukka nappas mua hihasta yhtäkkiä ja älähti surkeena.
-Hei,nyt pitää pysähtyy, mä yrjöön....
Poikien isä kuuli Tuukan ulvahduksen ja pysäytti tien poskeen. Tuukka ampas ulos autosta ja heitti laatat ulos päästyään ja palas autoon takasi ja näytti uitetulta koiralta.
Mä tarjosin sille jaffaa mun litran pullosta ja me jatkettiin matkaa.
Huonoa tietä ei ollut onneksi pitkä matka ja me päästiin suoremmille teille ja Tuukka alko punottaa poskiltaan ja kaivaa rinkastaan eväsleipiä.
Lopulta me päästiin ns. "tokerotielle" joka oli tie Jalasjärveltä Kauhajoelle ja mä aloin tutkii karttaa. Jussi oli kyllä neuvonu mulle Lamminmaan kylätien haaran joka tuli heti lentokentän jälkeen, mutta mä halusin varmistaa homman.
Me löydettiin helposti tienhaara ja mä otin kännykän esiin ja naputtelin Jussin numeron. Se venaili kuulemma Lamminmaan kämpän tien haarassa ja loppu oli selvää pässinlihaa.
Jussi seisoki keskellä tietä ja heilutteli käsiään ja ohjas meiät pikkutielle ja kääntöpaikalle. Me noustiin autosta ja Jussi hihku innoissaan.
-Terve, oasitta tullakki aiva suorahan iliman ettettä menny harhahan...
-Jotta notta ei menty, Vatso hihkasi ja serkukset halas niinku ne ei olis nähny toisiaan vuosiin vaikka VJ-kurssista ei ollu ku muutama viikko.
Jussi ja ATK-nörtti Vatso oli aivan erimaata mutta toi verisukulaisuus oli niiden suvussa tosi tärkeetä ja ne oliku veljekset. Jussi oli kätevä ja aikaansaapa käytännön kaveri vaikka muistuttiki mua pikkusen tyyliltään.
Me lähettiin käveleen kinttupolkua alas joka laskeutu aivan uskomattoman upeeseen paikkaan. Lamminmaan vanha kämppä oli mutkittelevan joen jyrkässä mutkassa ja teki kauniin niemen metsään.Lamminmaan harmaan vanhan kämpän yllä kasvoi suojelevan näkösia korkeita vanhoja mäntyjä ja joki solisi kivisenä ja matalana .Näytti ihan kuin mökki olis ollu joen kainalossa tai sylissä.Huumaavan raikas tuoksu sai veren virtaamaan ja tuntu kun se olis ku ollu joku seireenin laulu joka houkutteli heti tekemään laavua. Me oltiin päätetty nukkuu ulkona ja se oli loistoidea. Paikka oli suorastaan hurmaava. Vielä jos joku väitti että etelä-pohjanmaa oli vaan peltoja ja "aakeeta laaketa" niin tulkoon tänne. Kytöveikoilla oli kyllä arvokkaat ja mahtavat paikat. Meiän lipparin Koveron erämaamökki oli jylhän Koveron järven rannalla ja oli kans mahtava paikka. Tää oli erilailla jotenkin majesteettinen paikka.Mökkikin tuoksu vanhalta puulta ja kun sen sisään astu,niin nenään tulvahti taukokämppämäinen tuoksu. Vanhan tulkisijan ja ajan patinoiman puun nyanssit. Tosi hulppee mesta.
-Tää on vitsin makee paikka, Vatso sanoi.
-Niin, harmi ku tää ei oo oma vaan vuokratontti, Jussi kerto.
Jussi vilkas kaksosia ja Tuukkaa ja alko heti "pelotella" mun vartsalaisia.
-Pojat on varmaan kertonu prunnipöyrööstä...
Poja vilkaisivat Jussia mutta Tuukka oli kun Hoo Moilanen. Sille ei ollu kukaa viä kertonu tarina prunnipöyrööstä.
Jussi ottikin ekaks projektikseen tarinan vanhasta kylähullupelimannista joka oli muka hukkunu prunniin täs ihan lähellä kun oli muka saanu pirulta viulun jonka soittamisesta oli vaipunu transsiin ja hypänny prunniin.
Tuukkaa tarina hymyilytti mutta Leifille ja Feijalle tarina oli ku bensaa tulelle. Ne eli tällasista jutuista ja koko pöyrööjuttu alko keittää niillä yli.
Siks me alettiinki laittaa laavuu pystyyn ja Jussi opasti mun avustuksella opetushetkee. Mä tein tosi ilosen hvainnon,Tuukka oliki aika kätsä käsistään ja innostu ekaa kertaa oikeen kunnolla. Se muistutti välillä huomautuksillaan Vatsoo, mehän oltiin totuttu pikkuvanhoihin huomautuksiin. Ero vaan oli siinä että vatsolla oli tapana seistä vähä ku "piälysmiehenä" kädet taskussa,Tuukka sen sijaan osallistu.
Me levitettiin maavaatteet laavun pohjalle ja pojat purki makuualustansa ja makkarinsa, levitti ne ja sitte alko taistelu siitä kuka nukkuu mun vieressä. Mä olin ehoton siinä. Tuukka oli uus, ekaa kertaa mettässä ja nuorin ja se sai tulla mun ja Jussin väliin ja se oli silminnähden otettu siitä.
Kaksoset tyyty uuteen rooliinsa kun osas vetästä oikeesta narusta kehumalla että ne oli jo kolmannen luokan suorittaneita partsikkalaisia ja Tuukka vasta alotteleva vartiolainen.Se tehos.Ne alkoki sitte esittää isompii mitä oli....
Me alettiin laittaa trangialla safkaa. Mä olin varannu kaks trangiaa ja mä lupasin Tuukalle syödä sen kans kasvispataa vaikka mun maha huus nötköttirautaisannosta....
Tuukka oppi ekalla neuvomisella trangian ja halus laittaa sen toimimaan. Se alotti kaiken alusta, otti osat oikeessa järjestyksessä, kasas vehkeen nopeesti ja kaato sinolitilkan trangian pohjalle ja tuikkas tulen. Kevyt sininen liekki alko lepattaa keittimen pohjalla ja Tuukka kaato veden katilaosaan, laitto kannen päälle ja nosti sen keittimeen.
Mä kohautin olkapäitä ja hihkasin.
-Jukra, meillon Pete kakkonen remmissä, tosi hieno juttu Tuukka.
Tuukan posket kuumotti innosta.
Meillä oli ohjelmassa erilaisten tulien teko joita reenailtiin monta tuntia. Yötuleks me päädyttiin heijastetuleen ja tähtinuotion yhdistelmään koska liiveristä löytyi vanhoja ja kuivia hirsiä joista riitti koko yöks voimaa.
Ilta alko hämärtää ja alko olla viileetä.Me puettiin lisää vaatetta päälle ja kiristeltiin partsikkahuivejamme kireämmälle kaulan suojaks ja istuttiin tarinoimaan tulen ääreen.
Tuukka vilkuili kaksosia jokka alko taas kertoilla kumitusjuttujaan. Niiden favoriittitarina oli Kotavuoren verikivet joilla ne yritti pelotella Tuukkaa. Pikkuvanha kaveri alko olla enemmän kymmenvuotias ja nyhjytti mun kyljessä kii. Ei mulla ollu mitää syytä estellä sitä. Tuukan laumanjohtaja oli mua valistanu totuudella että hyppy vanhimman sudarin ja nokkapennun roolista nuorimman aloittelevan vartsalaisen housuihin oli iso. Piti muistaa että kymmenvuotias oli viä aika pieni.
****
Mä aloin ihmetellä jussin käytöstä.Se muuttu kumman levottomaks ja pälyili ympärilleen kun pilkkopimeys laskeutu leiripaikan ylle. Nuotion valossa Jussin totiset kasvot sai mut nouseen ylös ja viemään Jussin vähä sivummalle.
-Mikä sun on...älä sano että jotain jäynää on tiedossa.
-No en mä oo ihan varma.Meirän johatjia on meirän piiri erätaitoryhmäs ja ne on Veikkolas omalla retkellä ja ne uhkaali että nyt taitaa olla pöyröön revanssin paikka.
-Ei hitto...sä soitat niille ja sanot että meillon just sudareista tullu poika ja kaks kuuhullua taikauskosta....
Mä löin Jussille kännykän käteen ja se lähti soittaan mäen päälle kun ei löytyny pykäliä vaikka linkkimasto oliki lähellä.
Jussi palas takasi ja oli saanu lupauksen.Mutta kun mä tiesin noi lukioikäset johtajaplantut niin..ainaski meillä StoPassa niillä oli aina partiojäynät mielessä.
Jussi oli kuitenki vähä kummallinen.
-Mullon samanlaanen olo ku silloon Veikkolas...
Se olo "tarttuu" muhunki ja mulla meni kylmät väreet selkäpiissä. Mä päätin laittaa pojat iltateen laittoon jotta olis jotain puuhaa mutta kaksoset oli vauhdissa. Nyt ne kerto jo juttuja vainajista jokka laitettiin ennen vanhaan maataloissa riihiin oottaan hautajaisia ja mä lopetin tosi vihasena ne tarinat.
Pojat alko keittään teetä. vatsolle tuli niinsanotusti "inhimillinen hätä" ja se lähti asioilleen joen rantaan mukanaan mun iso MacLite. Se palas takas ja kysy Jussilta jotain joen vedestä. Jussi ampas Vatson mukaan uudestaan joen rantan ja mä perässä.
Vatso näytti joen vettä. Sr oli ihan ruskean sameaa, melkein verenpunasta ja Jussi ihmetteli sitä.Me tultiin siihen tulokseen että koska ylempänä oli soista maastoo, se johtu siitä ja oli jotain turvemössöö.
Vatso oli hiljaa ja se tutki taskulampun valolla vastarantaa ja urahti.
-Mikä teiän kummankin on..te suunnittelette jotain, se oli melkein ravoissaan.
-No ei suunnitella,Jussi älähti.
Me mentiin tosi hiljasiks. Joka paikassa aisti aavemaisen ja painostavan ilmapiirin. Se oli se kumma olo ja tunne joka oli joskus tullu yöretkillä ku kaikissa jutuissa ja korttitempuissa mentiin liian pitkälle.
Me palattiin nuotiolle vähin äänin ja pojat oli saanu teet valmiiks. Me kaivettiin eväät esiin ja kömmittiin makuupusseihin ja jaettiin kipinät.Mä halusin Tuukan mun pariks ja otettiin eka vuoro.
Muut kömpi nukkumaan ja kaksoset oli ekana unessa. Kohta alko kuuluu Vatson kuorsaus ja Jussikin vaipu levottomaan uneen.
JATKUU ( bitit loppu palvelimelta)
